Vastarinnan meteliä hiljennetään häiriöäänellä

Kolumni Nuorisotutkimusverkoston kommentti-kirjoitussarjaan 26.5.

Everybody's talking 'bout the stormy weather
And what's a man do to but work out whether it's true?
(Sonic Youth, Teenage Riot)

Syksyllä 2009 Lahden kauppakeskus Triosta kuului kummia. Ostoskeskus asensi ulko-oviensa edustalle teinikarkottimen häätääkseen nuoria maleksimasta. Ilmiö muistuttaa huomattavasti vartijoiden pyrkimyksiä häätää nuoria Kampin keskuksesta, joka on muodostunut "Suomen suurimmaksi nuorisotaloksi”.

Liiketiloissa vallitsee ristiriita hallinnan ja haltuunoton välillä. Nuoret halutaan pois maksavampien asiakkaiden tieltä määrittämällä yhä tarkemmin erityisryhmiä, joita tarkkaillaan ja ahdistellaan. Samaan aikaan kauppatilat on pidettävä jatkuvan läpikulkemisen ja vuorovaikutuksen paikkoina, jotta ne olisivat houkuttelevia. Nuoret taas etsivät paikkoja, joissa voivat määrittää itseään osana yhteisöä.

Vaikka poliisi piti teinikarkotinta sopivan vaarattomana, sen käyttö lopetettiin pian kaupallisista syistä (IS 24.11.09) ja korvattiin klassisella musiikilla (koskakohan senkin häiritsevä vaikutus ymmärretään…). Syynä tähän oli, että ärsyttävä piippaus häiritsi myös maksavia asiakkaita. Iän perusteella ei voinut tietää ketkä kuluttavat tarpeeksi. Kaupunkitilassa onkin nykyään lukuisia käytäntöjä, jolla riskeiksi määriteltyjen ryhmien elämää kontrolloidaan yhä tiukemmin, kansalaisuuden korvautuessa kuluttajuudella. Varmaa on vain epävarma

Kaupunkilaisten epävarmuus koskee toimeentulon, asumisen ja palveluiden lisäksi myös arkeemme tunkeutuvan kontrollin mielivaltaa. Vallanpitäjät määrittävät yhä härskimmin miten kaupunkitilassa tulee kuluttaa ja ketkä sopivat siihen. Kaupunkitila toimii pitkälti yksityisen pääoman kasaamisen tilana, jossa palvelutalous kukoistaa.

Niin sanotusta valtavirrasta tai ihannekuvasta poikkeavaa käyttäytymistä kontrolloidaan viime kädessä väkivalloin ja yksityisyyttä loukkaamalla; vääränlaiset vaatteet johtavat laukun tarkastamiseen, vartijafirmoille syydetään rahaa graffitimaalarien vainoamisesta, yksityisyyttä loukkaava kameravalvonta yleistyy, poliisi ahdistelee ei-suomalaisen näköisiä ihmisiä ratsioilla, ja mainokset peittävät horisontin. Valvomalla kaupunkitilaa yhä uusilla menetelmillä taataan turvallisuusteollisuuden jatkuva kilpavarustelu. Todellisuudessa tämä luo pelon ilmapiirin.

Kun kapitalistit pääsevät sanelemaan, mitä saa tapahtua kaduilla ja toreilla, lukea seinissä ja tolpissa, tapahtua rakennuksissa tai kuka saa viettää aikaa missäkin, johtaa se myös kapinaan ja tilan haltuunottoon. Arjen vastarinta näyttäytyy erilaisina joukkokokoontumisina – mopomiitteistä ostarissa hengaamiseen sekä muun muassa katutaiteena ja talonvaltauksina. Täysin samoista ilmiöistä on kyse Pariisin tai Malmön levottomuuksissa, joissa nuorten ja siirtolaisten hallintapyrkimykset tuottavat vastareaktioita auktoriteetteja kohtaan.

Nuorison näkeminen poliittisesta järjestelmästä ja valtasuhteista irrallisena joukkona vaikeuttaa yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtämistä. Erilaisille "sopivuuden rajoja” koetteleville kokoontumisille onkin etsittävä selityksiä pääoman komennon vastustamisesta.

Oleskelu kauppakeskuksessa kyseenalaistaa ostamisen pakon, tägääminen ja maalaaminen kieltävät rahan oikeuden määritellä mitä näemme ja tuottavat suoraa omaisuusvahinkoa, ja talonvaltaus iskee suoraan pääoman sydämeen eli kiinteistökeinotteluun. Kaikki edellä mainitut vastarinnan muodot määrittävät uudestaan yksityisen ja julkisen rajanvedon.

Kaupunkitilan haltuunoton keinoja voi nähdäkseni selittää ainoastaan pyrkimys omaehtoiseen yhteisöllisyyteen irti koulun, työkkärin, sossun, poliisin, vartijoiden, vanhempien ja muiden auktoriteettien sanelusta ja hierarkiasta. Tämän ymmärtäminen olisi huomattavan tärkeää etenkin kaikille niille, jotka ovat huolestuneita siitä, miksi nuoria ei kiinnosta vaihtoehdottomaksi koettu politiikka tilanteessa, jossa pääoma sanelee elämämme ehtoja. Tämä myös selittää, miksi lahtelaiset hengaavat Trion edustalla tai miksi Kampin ostoskeskus on Suomen suosituin nuorisotalo, ”ku kaikki muutki on siel”.